Muutama viime viikko on ollut aivan uskomattoman kiireinen. Miten ihmeessä kaikki menot aina onnistuvatkin kasautumaan samaan kohtaan! Nyt alkaa olla jo sen verran väsy, että tulevien viikonloppujen menoja on ollut pakko perua, jotta jää vähän aikaa olemisellekin. Ensi vuonna päätettiin Paulin kanssa paneutua hieman tarkemmin tähän ajankäyttöön, ja pitää huolta siitä että vapaita viikonloppuja on sopivasti. Kaiken tämän kiireen keskellä on kuitenkin ihmeellisesti valmistunut joitain töitä!


Tässä kuvassa ehkä suurin ylpeyden aiheeni: gradu. Tilasin oman kappaleeni hilpeän oranssina, laitokselle toimitin kuitenkin virallisen mustat kappaleet. Samapa tuo minkä värisenä se siellä hyllyssä seisoo. Ehkä parempi, ettei turhan innokkaasti hypi mahdollisten kiinnostuneiden silmille, tekstin ja tutkimuksen laatu ei ole päätä huimaavan korkea...

Gradun päällä köllöttelee kaksinkertaisesta Lanetista neulottu vauvan myssy. Se nyt ei vielä ihan valmis ole, nauhat ja koristeet puuttuvat. Koristeet teen vasta kun selviää onko uusi tulokas tyttö vai poika. Voi olla, että nauhatkin tulevat sitten koristeiden sävyyn.




Neuleiden lisäksi olen viimeaikoina harrastanut myös kankaanpainantaa. 2 viikkoa sitten järjestimme ystävien kanssa Kuninkaan tyttärien viikonlopun, jossa painoimme myös tyynyliinoja. Kangasvärejä jäi melkoisesti ylikin, joten olen sitten jatkanut painamista kotonakin. Hauskaa! Paitsi se silitysvaihe... Mulla ei millään meinaa riittää kärsivällisyys silittää yhtä kankaanpalaa monta minuuttia! Tässä ystävälle synttäri lahjaksi lähtenyt tyynyliina. Muita tuotoksia en valitettavasti tullut kuvanneeksi...


Samoin ovat kuvaamatta jääneet muut valmistuneet neulomukset. Lapasista löytyy kuitenkin kuva Heklan blogista. Hän oli oma salainen ystäväni, jolle paljasti henkilöllisyyteni aivan viime tipassa, 30.11. :) (Muut lähettämäni paketit löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.) Kaikkein viimeisimmäksi valmistuivat pikkuveljen 16-vuotislahjasukat, punavalkoraidalliset perussukat 7veikasta. Käytiin tänään mun kotona, ja luovutin sukat vierailun yhteydessä - neulottuani niihin ensin vielä muutaman raidan ja kavennukset. Ehtivät kuitenkin valmiiksi, ja sopivat oikein hyvin. Harmi tosiaankin, ettei ollut kameraa mukana.

Viime postauksessa esitellyt palasetkin "valmistuivat" jo aikaa sitten tossuksi. Tosin vain yhdeksi. Siitä tuli hervottoman iso ja ruma. Höh. Sen piti sopia kauniisti salaisen ystäväni 39-numeroiseen jalkaan, mutta mahtui vaivatta Paulin hyvin monta numeroa suurempaan. Yritin saada aikaan edes pienoista kutistumisihmettä pesemällä tossun 60 asteessa - turhaan. Sisu ei ollut moisesta käsittelystä moksiskaan. Ei edes nyppyyntynyt. Olisin ottanut tossukasta kuvankin, mutta nyt en löydä sitä mistään....