Torstai-ilta päättyi sitten (hieman ennalta arvattavasti) lapasen tekoon. Neulomisen ohessa luin myös Tapani Baggen kirjan Urho ja asemapäällikön aave. Ei kauheasti sytyttänyt, sen paremmin mua kuin niitä lapsiakaan, jotka sen seuraavan päivän lukupiirissä valitsi luettavakseen. Höh. Pitää taas maanantaina vierailla kirjastossa ja yrittää löytää uusia innostavia kirjoja.

Mutta takaisin lapaseen. Resorista ja oikeastaan pinnasta muutenkin tuli pikkuisen epätasainen, mutta kun purkaminen ja uudelleen aloittaminen on niin kauhean tylsää, päätin että jälki kyllä tasoittuu sitten käytössä. Tuosta väristä kuitenkin tykkään kovasti. Siitä tulee mieleen pimeä, luminen ja talvinen pakkasaamu, jolloin katuvalot saa hangen kimaltamaan yhtä kauniisti kuin kirkkaalta taivaalta loistavat tähdet.

Viikonlopun aikana voisin tehdä sille kaverin. Flunssa taisi iskeä minuunkin, ja kipeänähän voi ihan hyvällä omallatunnolla vaan neuloa ja loikoilla...  Lankana tuossa on snyni lähettämä sininen paksumpi Pirkka-lanka ja itsevärjätty 7 veljestä. Tuntuu lämpöiseltä.